maanantai 29. heinäkuuta 2013

Häpeän määrä maksimissa (Ja blogilla uusi osoite.)

Ei mennyt kesä kuin olin kaavaillut.

Ei siitä sen enempää tässä. Blogini on muuttanut ja samalla olen uuden alun äärellä. Pakko saada palautettua joku roti elämään.

Jos jotain hyvää, niin täysin perseilyksi sporttailun osalta mennyt kesäloma teki muulle elämälle hyvää. Ehkä löydän kultaisen keskitien, niin että mieli, kroppa, parisuhde ja työ skulaavat.

Blogini asuu nyt siis täällä. Tervetuloa!

Terkuin,
Mintttu

torstai 20. kesäkuuta 2013

Kahvakuulakaravaanarit kesälomalla, osa 1 "Tässä käytetty dippinne, olkaa hyvä!"

Juhannusta kohti ja samalla lomalle pakenee parhaillaan asuntoauto täynnä olutta, siideriä ja urheiluvälineitä. Melko ristiriitaista, myönnetään. Ei mennä yksityiskohtiin tai aleta rypemään selittelyiden suossa.

Sen sijaan haluan jakaa teille kokemuksemme eräässä burgerimestassa pohjoiseen vievän matkamme varrella.. Tämä tarina on tosi ja puoltaa vahvasti pikaruokabisneksen boikotoimista. Ja paljastaa käsistä lähteneen porsasteluni laajuuden, sillä ei, tähän tarinaan ei sisälly sanoja kuten terveellinen, ravitseva, raiks tai salaatti...

Tilattuamme ateriamme ja odotettuamme niitä varsin vähän aikaa, tuli tarjoilija ja toi minulle annokseni sekä dipin, jonka käsi sydämellä uskoin ja ahneuksissani toivoin kuuluvan annokseeni. Dippailimme molemmat ranuja siihen, kun tarjoilija tuli palvelemaan takanamme olevaa pöytäseuruetta, mukanaan sama annos kuin minulla, mutta ilman dippiä. Tarjoilija kurkkasi pöytäämme ja kysyi, olinko tilannut dipin. Kerroin, että en ja että ihmettelinkin vähän. Seuraavaksi tapahtumat etenivät niin nopeasti, etten osannut edes viheltää välissä.

Tarjoilija nimittäin otti dipin tarjottimeltani ja antoi sen naapuripöytään, saatesanoin "Se oli vaan väärällä tarjottimella".

Totaalinen jäätyminen. Naapuripöydässä alettiin heti syödä omia ranuja dipin - KÄYTETYN DIPIN - kera ja tarjoilija poistui paikalta. Eihän noin voi toimia?! Asiakkaalle olis pitänyt tuoda keittiöstä ihan uusi dippi, riippumatta siitä, oltiinko me korkattu se alkuperäinen kastike vai ei,tai näkikö tarjoilija meidän tehneen sen vai ei. Järkyttävää. Ja samalla niin länsimaalaista olla näin "shokissa"... Mut kuitenki!!! :-/

Edempänä mainitsin myös urheiluvälineet. Meillä on oikeesti kolmen kokosta kahvakuulaa, jumppamatto ja polkupyörät messissä. Lisäksi asuntoautoon on ahdettu kasa treenivaatteita ja kaikki mahdolliset ulkoiluvarusteet. Kunhan tästä juhannuksesta toinnutaan, tätä lomaa ei käytetä pelkästään lorvimiseen! Vaikka on miulla tuolla kasa pokkareita ja naistenlehtiäkin, koska tarvitsen sitä paikallaan olemista nyt todella kovasti, kuluneen kevään oltua duunin puolesta niin rankka.

Ja sitä paitsi. Elokuun 5. päivä alkaa sitten se 10 viikon itsekuritesti, eli dietti. Sit ei lueskella pokkareita eikä juoda siideriä!!!

Ihanaa juhannusta kaikille!
M

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Mä haastan SUT! Nyt oikeesti tehään se!!

Edelliseen blogimerkintääni kävi kommentoimassa ihana, ennenkin mainitsemani Sirpa, jonka blogia ja kuulumisia tykkään käydä kurkkimassa. Me emme tunne niin kutsutussa oikeassa elämässä ja blogosfäärissäkin vasta hyvin random-tasolla. Olen kuitenkin huomannut, että meissä on hirvittävästi samaa ja niinpä heittämäni haaste osui ja lähes upposi, kuten arvelinkin. No okei, Sirpa harkitsee.. Muuuutta, kyllä se sieltä lähtee mukaan vielä. ;)



Samalla haluaisin haastaa myös SUT. Ala säkin dietille, joka muuttaa tottakai toivottavasti KAIKEN. Tämä nimenomainen Fitfarmin dietti edellyttää, että omaat treenitaustan ja ylipainoa ei juurikaan ole taakkana - tai sitten, jos edellä mainitut ehdot eivät ehkä täyty, voit lähteä haasteeseen just as u are. Rinnalla. 10 viikkoa.

Can we do it?!

OH YES, WE CAN!!!!!



Fitfarmin Bikini Challenge alkaa 5.8. ja kestää tosiaan sen 10 vkoa.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Henkinen valmistautuminen diettiin

Jos löysit blogiini toiveissa päästä seuraamaan jonkun fitnesskissan diettailua ja matkaa kohti kisoja - kannattaa samoin tein vaihtaa blogia.

Minä olen nimittäin ihan tavis, en mikään kissa, en mikään hottis enkä millään muotoa erityinen. Pienikokoinen, hoikka ja onnettomalla itsekurilla varustettu, ihan tavallinen vajaa 30-vuotias eteläsuomalainen nainen. That´s me!

Kuva täältä.
Musta ei todellakaan olisi Emmin ja Terhin kaltaiseen hypersuorittamiseen tällä saralla, koska rakastan ruokaa ja herkkuja niin paljon, vaikka samalla suhteeni syömiseen onkin ihan pielessä. Olen myös ajoittain laiska. Tai tavallaan haalin itselleni liikaa tekemistä, liikaa haasteita ja suoritan aivan liikaa kaikessa, että kun väsyn niin väsyn aina useammaksi viikoksi kerrallaan. En osaa tehdä mitään kohtuudella - ja SE on koko tekemiseni ja elämiseni ydin.

VOI ELÄMÄ. Mä tajusin sen vasta nyt. Niin se on. Se on se ongelma!!!

Minä en osaa tehdä mitään kohtuudella.

No joo, mun ei pitänyt kirjottaa mitään tällasta henkinen herääminen jaadijaata, vaan fiilistellä ja ahdistua elokuussa alkavaa diettiä. Olen nyt päättänyt, että haluan - ainakin tällä hetkellä - tosi tosi kovasti liittyä Fitfarmin valmennukseen. Sitä olen blogissanikin nyt pariin otteeseen tuumaillut, mutta nyt tuntuu, että se on se juttu, minkä tarviin tavoitellessani kivempaa kroppaa ja parempaa oloa.

Mutta se mikä siinä ahdistaa, on se dietin pituus ja se tarvittavan itsekurin määrä. 10 viikkoa. Ei herkkuja, ei grillibileitä, ei lohtusyömistä. Ja toisaalta taas, pitää syödä se mitä valmennuksen ohjeet sanoo ja ymmärtääkseni Jutan ohjeilla syödään aika paljon. Otetaanko niissä määrissä huomioon, että me ihmiset ollaan eri mittasia? Enhän mä voi syödä saman verran kuin joku 170-senttinen kirahvi?

Kovasti olen kuitenkin asennoitunut niin, että elokuussa se alkaa. Tosin jo nyt olen päättänyt, että annan itselleni luvan kahdesti käydä humpalla niin sanotusti; viettää tyttöjen iltaa tai osallistua pidemmällä kaavalla eteen tuleviin kekkereihin. Joo, ei pitäs, mutta tää on elämää ja vika vuosi ennen 30-vuotispäiviä. Haluan elää ja pelkkä suorittaminen ja kituuttaminen EI oo sitä, mitä haluan ja siitä haluan nyt hitto vie irti.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Terkuin,
M

PS. Parin viikon salitauko härdelliviikkojen johdosta takana. Meinasin kuolla aamulla siihen Couturen treeniin, joka on ollut jo "ihan iisii" niillä painoilla vielä hetki sitten... Kiitos.

PPS. Tää vatsalihastreenisuositus kokeiluun, jes!

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Kesälomaa odottaessa on hyvä miettiä jo syksyn treenejä; Crosstraining, Bikini Challenge..

Ensin kysymys: Onko joku onnistunut jollain lailla näppärästi siirtämään bloginsa bloggerista Lilyyn? Itse en tällaista toimintoa Lilystä löytänyt, mutta himottais siirtyä sinne.

Sitten avautuminen: Olen seurannut viime aikoina aika aktiivisesti noita FitFarmin onnistumisia Facebookissa ja odottanut, koska julkaistaan seuraavan Bikini Challengen alkamisajankohta. Nyt se on tiedossa ja vein sen jo kalenteriinikin - maanantaina 5.8.2013 alkaisi seuraava meikäläiselle sopiva valmennus ja jos siihen lähden, se tarkoittaisi elämäni pisintä ja oikeastaan ekaa oikeaa diettiä. 10 viikkoa!

Kuva täältä.

Olisiko musta siihen? Pystynkö elämään niin kurinalaisesti elokuun alusta lokakuun puoliväliin saakka? Epäilyttää, mutta toisaalta taas tuskin siinä mitään menettääkään. Sitä paitsi saisin sitä kautta kaivattua tukea ruokailuihini, sillä niiden suhteen olen pulassa. Viime aikoina ongelmani sillä saralla ovat nostaneet kunnolla päätään ja mm. vaikuttavat jo kroppaani siinä määrin, että hormonitoiminta on jäissä liian alhaisen rasvaprosentin ja painon vuoksi. Elämälle kiitos selitys tilanteeseen oli tuo, eikä mikään oikea sairaus tai vika, mutta kyllähän se pistää silti ajattelemaan.. En kuitenkaan pysty missään nimessä antamaan itselleni vieläkään sitä lupaa ottaa pari kiloa lisää painoa, etenkään kun pari kiloa lisää painoa lihaksena ei riittäisi. Sen pitäisi olla ihan sellaista naisellista elopainoa, isompi kumpu mahaan ja pehmeemmät ja pyöreemmät posket. Vaikka omasta mielestänihän tilanne on nyt se, että vielä olis paljonkin kiristettävää ja pudotettavaa. Ja onhan sitä.


Kuva täältä.

Valmennuksesta toivon siis saavani paitsi timmimmän kropan, niin myös sielunrauhaa vihdoin ja viimein painon ja syömisten vahtaamisen saralla. Lähes 100 euroa on tietysti aika suolainen hinta, mutta jos siitä saan tukea syömiseen ja treeniin, se on sen arvoinen sijoitus. Sijoitus minuun!

Luin muuten Elämäni kunnossa-blogista huikeesta tarjouksesta helsinkiläisellä Veto-salilla; 25 eurolla saa treenata koko kesän. What?! Onks tämmösiä oikeesti? :) En oo koskaan ollut crosstraining-tunnilla, mutta kiinnostais kovasti. Espoolaisella CrossFit-salilla pitää mielestäni ensin suorittaa ns. peruskurssi, ennen kuin voi alkaa treenata salilla enempi. Onkohan muuallakin näin? Ja pärjääkö ensikertalainen siellä atleettien joukossa?!

Ai niin ja olen nyt pysynyt tavoitteessani polkea duunimatkaa 1-2 kertaa viikossa. Eilen sain aika kevyestikin tiputettua matka-aikaakin alle 1,5 tuntiin. Nyt pyörä on duunin kellarissa, sillä meillä oli firman bileet eilen ja sieltähän nyt ei tietenkään pyöräillen tultu kotiin... Tänään vietetään siis koirien kanssa täällä aika löysää päivää ja kevyesti kokkareiden jälkeen otsaa jomottaen kokosin itselleni dagen efter-aamiaiseksi tällaisen setin:

Kauhee hapankaalin ja appelsiinin himo samaan aikaan - what is this madness? :D

Toisaalta kai se on parempi, että on kauhee hapankaalin himo ja turruttaa sitä jo heti aamiaisella, kuin että kiskoisin vaikka perus darramättöturvotuksen kehiin esim. pizzalla.

Joo että sellasta. Nyt taidan lähteä ulkoilemaan, on sen verran upee keli ja koko päivä aikaa vaan olla ja hengailla koirien kanssa. Hiihtäjä on taas poikien kanssa mökkeilemässä, joten tää päivä on mun oma. Niin ja Madden! <3 Kuninkaalliset häät, en kestä!!!! Ihana Madeleine vihitään tänään ja silloin pitää olla kyllä ruudun äärellä. Oih.

Niin kaunis prinsessa Madeleine
Ketään muita häähulluja tai kuninkaallisten häiden seuraajia?? ;)
Terkuin,
M

torstai 30. toukokuuta 2013

Takki tyhjä, mutta Bulevardi kaunis.

Aamusali ei ihan kulkenut. Muidulla oli takki totaalisen tyhjä; jo lämppäilyt crossarilla tuntuivat hapokkailta ja hiki valui ranteita pitkin toista sarjaa vasta askelkyykkyjä tehdessä. En luovuttanut, mutta kuulin, kuinka kroppa huusi lepoa. Välipäivää. Unta.

Olen nukkunut aivan liian vähän, eikä tilanteeseen ole tulossa helpotusta. Lakkiaiset ovat tällaiselle seurapiirileipurille kiireistä aikaa, ja kolmen talouden kakut syntyvätkin käsistäni tulevina iltoina ja öinä. Homma on taloudellisesti tappiollista ja voimia ihan liikaa vievää, mutta minkäs teet - tykkään siitä silti.

Tänään olen siis aamusalin (jalkapäivä) lisäksi tehnyt lähinnä itselleni hallaa so far. Vähän korvapuustia, sekä juustokakkua kiskastu kupuun valmistumispäivän kunniaksi. Jälleen uusi tutkinto takataskussa antoi hyvän tekosyyn ottaa "vähän herkkuja". Morjens ja anteeks.

Pitää muuten alkaa hioa tekniikoita enempi, sillä huomaan etenkin näin puolitehoissani tekeväni viimeisin voimin vähän sinne päin-tyyppisesti liikkeitä. Ja vaikka yritänkin tsempata, ei voimat enää riitä. Pitäskö sitten vaan jättää kesken? Eiks niin sanota, et mielummin sitte lopettaa, jos ei jaksa, kuin että tekee väärin tai vähän sinne päin? Törmäsin tähän Haikaraisen Timon blogikirjoitukseen juurikin sopivasti, koska tätä ei vaan voi tankata liikaa. Tekniikka, tekniikka, tekniikka.. No okei, tärkeitä pointteja myös riittävä ravinnon saanti, palautuminen ja sen vaatima aika, lepo, uni. Joo.

Mutta vaikka olo onkin kuin junan alle jääneellä; lihaksia särkee, veto on veks, niin silti hymyilyttää. Tänään tuntuu ekaa kertaa kesältä. En tiedä aiheuttiko sen lämmin kesätuuli, joka sotki tukkaani ihanaa Bulevardia, eli Bulsaa pitkin kävellessäni, vai mikä - mutta the Rakkauden kesä 2013! vyöryy niskaan.

Mun koti ei oo enää täällä, mutta aina tuntuu silti kodikkaalta kun täällä steppailee.
Bulevardi, Punavuori, merituuli ja mielettömästi elämää.
Ihanaa kesäpäivää!

Terkuin,
M

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Megamotivaatiokuva ja -tarina!!!

Kuva Fitfarmin FB-sivulta

Fitfarmin tähänastisista onnistumistarinoista heidän Facebook-sivuillaan tämä jotenkin kosketti ja motivoi ihan superpaljon. En tiedä, saako tälleen kopioida sieltä ja kun en typyn nimeäkään kunnolla tiedä, paitsi kommenteista päätellen on nimeltään IINA, mutta nyt pakko hehkuttaa hänen onnistumistaan.

WOW, WOW ja WOW!!!
 
"Entisestä tupakoitsijasta, siiderinkittaajasta ja totaalisesta liikuntaa sekä ulkoilmaa vihaavasta sohvaperunasta kuoriutuikin fitnesspimu! Muutoksen laukaisi keväällä 2012 totaalinen havahtuminen siihen, mil...tä näytän valokuvissa ja miltä oma olo tuntui - raskaalta, onnettomalta ja katkeralta.

Yhden vuoden aikana tapahtui valtava muutos, aloitin kävelylenkeillä ja pyöräilemällä kesätöihin. Syksyllä 2012 liityin kuntosalin jäseneksi, sain aloittelijan ohjelman jota sitkeästi aloin noudattaa. Saliharrastus tempaisi totaalisesti mukanaan, voimat kasvoivat ja treenejä ei ikinä jäänyt välistä, mutta viikonloppujuhliminen sekä ruokavalio verottivat vielä tulosten näkymistä muille.

Tänä keväänä liityin viimeisillä opiskelijan penneilläni Fitfarmin 10 viikkoa kestävään Bikini Challenge -nettivalmennukseen joka kruunasi loistavasti alkaneen innostukseni liikuntaan ja terveelliseen elämään. Nyt on menossa vasta kuudes viikko valmennusta, senttejä on karissut huimat -30 ympäri vartaloa ja lihakset erottuvat lepotilassakin! Olo on mieletön, energinen ja suunnattoman onnellinen - erittäin ylpeänä itsestäni ja tyytyväisenä tehdystä työstä lähden heinäkuussa toteuttamaan suurta unelmaani astumalla vapaaehtoisena naisena asepalvelukseen! En olisi ikinä uskonut, että vuodessa voi tapahtua näin iso muutos!"
 
 
Minä olen todella.. hiljaa. Vaikuttunut. Wow. Tahdon! Pitäiskö sittenkin liittyä...? Sehän oli mielessä jo aiemminkin...
 
Tää on niin siisti onnistuminen ja menestystarina, etten pääse tästä nyt yli. Mikä kissa!!!!!